Käynnistettäessä USB-muistilta on kaksi mahdollista asennustapaa. Ensimmäinen asentaa kokonaan verkosta. Toinen tapa on kopioida myös CD-otos USB-muistille ja käyttää sitä pakettien lähteenä, mahdollisesti asennuspalvelimen kopion kanssa. Tämä toinen tapa on yleisempi.
Ensimmäistä tapaa käytettäessä on noudettava asentimen levyotos hakemistosta netboot (kohdassa Kohta 4.2.1, ”Mistä asennusotokset löytyvät?” mainitusta paikasta) ja kopioitava tuonnempana selitettävällä ”joustavalla tavalla” tiedostot USB-muistille.
Toisen tavan asennusotokset löytyvät hakemistosta
hd-media ja otos voidaan kopioida USB-muistille
joko ”helpolla tavalla” tai ”joustavalla
tavalla”. Tätä asennustapaa varten on noudettava myös CD-otos. Asennusotoksen ja CD-otoksen on oltava samaa paria, eli samaa debian-installer julkaisua. Jos ne ovat eri paria tulee todennäköisesti virheilmoituksia[6] asennuksen aikana.
USB-muistin valmisteluun tarvitaan järjestelmä, jossa GNU/Linux on jo toiminnassa ja jossa USB on tuettu. Nykyisissä GNU/Linux-järjestelmissä USB-muisti pitäisi tunnistua automaattisesti kun se kytketään koneeseen. Jos se ei tunnistu, olisi varmistuttava ytimen moduulin usb-storage olevan ladattuna. Kun USB-muisti kytketään, se kuvataan laitteeseen nimeltä /dev/sdX, missä ”X” on jokin kirjaimista a-z. Kyseisen laitteen pitäisi ilmetä komennon dmesg tulosteesta sen jälkeen kun muisti on kytketty. Kun muistille kirjoitetaan, on sen kirjoitussuoja ehkä otettava pois päältä.
Tässä osiossa kuvatut toiminnot tuhoavat kaiken mitä laitteella jo on. Varmistu käyttäväsi USB-muistin oikeaa laitenimeä. Jos käytät väärää laitenimeä, saatat tuhota kaiken tiedon esimerkiksi koneen kiintolevyltä.
Huomaa, että USB-muistin olisi oltava kooltaan vähintään 256 Mt (pienempikin koko riittää jos noudatat ohjetta Kohta 4.3.2, ”Tiedostojen kopiointi — joustava tapa”).
Tarjolla on kaikki-yhdessä-tiedostossa -paketti hd-media/boot.img.gz, jossa on kaikki asentimen tiedostot (myös ydin) sekä syslinux että ja asetustiedosto.
Vaikka tämä tapa on mukava, kannattaa huomata sen vakava haitta: laitteen looginen koko rajoitetaan 256 Mtavuun, vaikka USB-muisti olisi suurempi. USB-muistille on tehtävä uudet osiot ja uudet tiedostojärjestelmät jotta sen täysi koko saadaan taas käyttöön jos sitä joskus halutaan käyttää johonkin muuhun. Toinen haitta on ettei USB-muistille voi kopioida täyttä romppuotosta, ainoastaan pienemmän businesscard- tai netinst-otoksen.
Jos käytät tätä otosta, riittää purkaa se sellaisenaan USB-muistille:
# zcat boot.img.gz > /dev/sdX
Tämän jälkeen liitetään USB-muisti (mount ), jossa on nyt FAT-tiedostojärjestelmä , ja kopioidaan Debianin netinst tai businesscard ISO-otos siihen. Irrota muisti (/dev/sdX /mntumount /mnt) ja homma on valmis.
Jos USB-muistin sisältöä halutaan muokata tai halutaan tietää tarkemmin mitä tapahtuu, olisi tiedostot kopioitava muistille seuraavalla tavalla. Tämän tavan eräs etu on — mikäli USB-muisti on riittävän suuri— mahdollisuus kopioida kokonainen CD-levyn ISO-otos sille.
Nyt näytetään miten käytetään USB-muistin ensimmäistä osiota eikä koko muistia.
Koska useimmissa USB-muisteissa on tehtaan jäljiltä yksi FAT16-osio, ei liene tarpeen tehdä osioita uudestaan tai formatoida muistia. Jos niin kuitenkin on tehtävä, tee FAT16-osio komennolla cfdisk tai millä tahansa osiointityökalulla[7], ja luo osiolle sitten tiedostojärjestelmä seuraavasti:
# mkdosfs /dev/sdX1
Varmistu käyttäväsi USB-muistin oikeaa laitenimeä. Komento mkdosfs sisältyy Debianin pakettiin dosfstools.
Ytimen käynnistämiseksi USB-muistilta käynnistettäessä tallennetaan muistille käynnistyslatain. Vaikkakin minkä tahansa käynnistyslataimen (esim. LILO) pitäisi toimia, on kätevintä käyttää SYSLINUX:ia, koska se käyttää FAT16-osiota ja sen asetuksia voidaan muuttaa tekstiedostoa muokkaamalla. Mitä tahansa FAT-tiedostojärjestelmää tukevaa käyttöjärjestelmää voidaan käyttää käynnistyslataimen asetustiedoston muuttamiseen.
SYSLINUX saadaan tallennettua FAT16-osioon USB-muistille asentamalla paketit syslinux ja mtools järjestelmään, ja antamalla komento:
# syslinux /dev/sdX1
Tarkista taas huolellisesti, että laitenimi on oikein. Osio ei saa olla liitettynä kun SYSLINUX käynnistetään. Komento kirjoittaa osioon käynnistyssektorin ja luo tiedoston ldlinux.sys, jossa on käynnistyslataimen koodi.
Liitä osio (mount /dev/) ja kopioi seuraavat tiedostot Debianin asennuspalvelimelta muistille:
sdX1 /mnt
vmlinuz tai linux (ytimen ohjelmatiedosto)
initrd.gz (käynnistysmuistilevyn levyotos)
Asennin on valittavissa tavallisena tai graafisen käyttöliittymän kera. Jälkimmäinen on alihakemistossa gtk. Jos tiedostojen nimiä halutaan muuttaa, on huomattava ettei syslinux osaa käsitellä muita kuin DOS:n (8.3) tiedostonimiä.
Seuraavaksi olisi tehtävä asetustiedosto
syslinux.cfg, jossa yksinkertaisimmillaan on
seuraavat kaksi riviä (muuta ytimen ohjelmatiedoston nimeksi ”linux” jos käytit netboot-otosta):
default vmlinuz append initrd=initrd.gz
Asentimen graafista käyttöliittymää varten olisi toiseen riviin
lisättävä video=vesa:ywrap,mtrr vga=788.
Jos käytit hd-media-otosta, on nyt kopioitava Debianin ISO-otos[8] tikulle. Kun tämä on valmista, irroita USB-muisti (umount /mnt).
Jos tietokone ei käynnisty USB-muistilta, on muistilla ehkä kelvoton pääkäynnistyslohko (MBR). Tämä korjataan komennolla install-mbr joka on paketissa mbr:
# install-mbr /dev/sdX
[6] Todennäköisin virheilmoitus on ettei ytimen moduuleita löydy. Tämä tarkoittaa, että CD-otoksessa olevien ytimen moduuleiden udebit ovat eri versiota kuin ajossa olevassa ytimessä.
[7] Muista tehdä osiosta bootable.
[8] voidaan käyttää joko businesscard, netinst tai täyttä CD-otosta (katso Kohta 4.1, ”Viralliset Debian GNU/Linux romput”. Varmista valitsevasi se mikä mahtuu muistille. Huomaa ettei ”netboot mini.iso” -otos sovi tähän tarkoitukseen.