Debianin kehittäjät ovat muokanneet useita erilaisia osiointisovelluksia toimimaan erilaisien kiintolevyjen ja laitearkkitehtuurien kanssa. Tämän ohjeen kattaman arkkitehtuurin osiointisovellus tai osiointisovellukset ovat seuraavassa luettelossa:
Debianin suositeltu osiointisovellus. Tämä monitoimityökalu osaa myös muuttaa osion kokoa, luoda tiedostojärjestelmiä (”formatoida” Windowsin termeillä) ja liittää ne liitoskohtiin.
Alkuperäinen Linuxin osiointityökalu, sopii asiantuntijoille.
Ole varovainen jos koneen levyllä on FreeBSD-osioita. Asennusytimet tukevat niitä, mutta fdisk saattaa nimetä (tai ei nimeä lainkaa) ne muilla laitenimillä. Katso Linux+FreeBSD HOWTO.
Helppokäyttöinen merkkipohjainen kokoruudun käyttöliittymä meille tavallisille näppäimistönkuluttajille.
Huomaa ettei cfdisk ymmärrä FreeBSD-osioita lainkaan, joten laitenimet voivat taas olla erilaisia.
Jokin näistä ohjelmista käynnistetään oletusarvona kun valitaan (tai vastaavaa). Saattaa olla mahdollista käyttää jotain muuta osiointisovellusta käynnistämällä se komentoriviltä virtuaalikonsolilla kaksi, mutta tätä ei suositella.
Muista merkitä käynnistysosio käynnistyskelpoiseksi (”Bootable”).
Jos tietokoneessa on ennestään muu käyttöjärjestelmä kuten DOS tai Windows, ja tuo käyttöjärjestelmä halutaan säilyttää kun Debian asennetaan, on tuon muun käyttöjärjestelmän levyosion kokoa ehkä muutettava, jotta saadaan vapaata tilaa Debianin asennukselle. Asennin tukee sekä FAT- että NTFS-tiedostojärjestelmien koon muuttamista; asentimen osiointivaiheessa valitaan ja sitten yksinkertaisesti valitaan levyllä oleva osio ja muutetaan sen kokoa.
PC BIOS aiheuttaa yleensä lisärajoituksia levyn osioinnissa. Levyn ”ensisijaisten” ja ”loogisten” lukumäärä on rajoitettu. Lisäksi ennen noin 1994–98 tehdyissä BIOSeissa on rajoituksia mistä kohtaa levyä BIOS osaa käynnistää. Tarkempaa tietoa löytyy ohjeista Linux Partition HOWTO ja Phoenix BIOS FAQ, mutta tämän luvun pikaohje auttaa useimmissa tapauksissa.
”Ensisijaiset” osiot ovat PC-levyjen alkuperäinen osiointitapa. Niitä voi kuitenkin olla enintään neljä kappaletta. Tämän rajoituksen ohittamiseksi keksittiin ”laajennetut” ja ”loogiset” osiot. Muuttamalla yksi ensisijaisista osioista laajennetuksi osioksi, voidaan tuon osion tila jakaa useaan loogiseen osioon. Yhteen laajennettuun osioon voi tehdä jopa 60 loogista osiota; laajennettuja osioita voi kuitenkin olla vain yksi levyä kohti.
Linux rajoittaa osioiden määrän levyä kohti 15 osioon SCSI-levyille (käytettävissä on 3 ensisijaista osiota ja 12 loogista osiota), ja 63 osioon IDE-levyille (käytettävissä on 3 ensisijaista osiota ja 60 loogista osiota). Kuitenkin tavallinen Debian GNU/Linux järjestelmä tekee vain 20 laitetiedostoa osioille, joten enempiä osioita ei voi levylle tehdä luomalla ensin itse laitetiedostot ylimääräisille osioille.
Jos tietokoneessa on iso IDE-levy eikä käytetä LBA-osoitusta eikä päällysajuria (kiintolevyjen valmistajat saattavat toimittaa niitä), on käynnistysosion (osio jossa ytimen suorituskelpoinen tiedosto sijaitsee) sijaittava levyn 1024 ensimmäisen syliterin alueella (tavallisesti noin 524 Mt, jos BIOS ei muunna osoitteita).
Tätä rajoitusta ei ole jos BIOS on uudempi kuin noin 1995–98 (riippuu valmistajasta) ja ominaisuus ”Enhanced Disk Drive Support Specification” on tuettu. Sekä Lilo, Linuxin käynnistyslatain, että Debianin vaihtoehtoinen mbr joutuvat käyttämään BIOSia ytimen lukemiseen levyltä keskusmuistiin. Jos BIOSin keskeytystä 0x13 käyttävä lisäys isojen levyjen käyttöön löytyy, sitä käytetään. Muussa tapauksessa peräydytään käyttämään perinteistä levyrajapintaa, joka ei osaa käyttää levyosoitteita 1023. sylinterin jälkeen. Kun Linux on käynnistynyt, ei BIOSilla enää ole merkitystä, koska Linux ei käytä levyä BIOSin kautta.
Jos levy on iso, on ehkä käytettävä sylinteriosoitteen muunnosta. Nämä voidaan valita BIOSin asetuksista, esimerkiksi LBA (Logical Block Addressing) tai CHS translation mode (”Large”). Lisätietoa isojen levyjen käyttämisestä on ohjeessa Large Disk HOWTO. Jos käytetään sylinteriosoitteen muunnosta eikä BIOS tue lisäystä isojen levyjen käyttöön, on käynnistysosion sijaittava muunnettujen 1023 ensimmäisen sylinterin alueella.
Suositeltu tapa tämän tekemiseen on pienen (25–50 Mt pitäisi riittää) osion luominen levyn alkuun käytettäväksi käynnistysosiona, ja luoda muut tarvittavat osiot jäljelle jäävään osaan levyä. Tämä käynnistysosio on liitettävä kohtaan /boot, koska tuohon hakemistoon tallennetaan Linux-ytimet. Tämä järjestely toimii kaikissa järjestelmissä, eikä ole väliä onko käytössä LBA tai CHS translation mode tai tukeeko BIOS lisäystä isojen levyjen käyttöön.