Linuxin käyttämät levyjen ja osioiden nimet saattavat erota muiden käyttöjärjestelmien laitenimistä. Osioita tehtäessä ja liitettäessä on tiedettävä Linuxin käyttämät nimet. Tässä on nimeämiskäytännön perusteet:
Ensimmäinen levykeasema on /dev/fd0.
Toinen levykeasema on /dev/fd1.
Ensimmäinen SCSI-levy (SCSI ID mukaan) on /dev/sda.
Toinen SCSI-levy (SCSI ID mukaan) on /dev/sdb, ja niin edelleen.
Ensimmäinen SCSI CD-ROM on /dev/scd0, voi käyttää myös /dev/sr0.
Ensisijaisen IDE-ohjaimen isäntälevy on /dev/hda.
Ensisijaisen IDE-ohjaimen orjalevy on /dev/hdb.
Toissijaisen ohjaimen isäntä- ja orjalevyt ovat /dev/hdc ja /dev/hdd. Uusissa IDE-ohjaimissa saattaa olla kaksi kanavaa, jotka toimivat kuin kaksi ohjainta.
Jokaisella levyllä osiot nimetään lisäämällä kymmenjärjestelmän numero levyn nimen perään: sda1 ja sda2 ovat järjestelmän ensimmäisen SCSI-levyn ensimmäinen ja toinen osio.
Tässä on esimerkki todellisesta järjestelmästä. Olkoon koneessa 2 SCSI-levyä, toisen SCSI ID on 2 ja toisen 4. Ensimmäinen levy (se jonka ID on 2) on sda, ja toinen on sdb. Jos levyllä sda on kolme osiota, ne ovat sda1, sda2, ja sda3. Levy sdb ja sen osiot nimetään vastaavasti.
Huomaa kahden SCSI-ohjaimen (eli SCSI-kanavan) tapauksessa levyjen järjestyksen voivan olla sekava. Tällaisessa tapauksessa on parasta katsoa käynnistyksen aikana näkyviä viestejä, ja vertailla levyjen mallia ja/tai kokoja.
Linux käyttää ensisijaisille osioille nimenä levyn nimi plus numero 1–4. Esimerkiksi ensimmäisen IDE-levyn ensimmäinen ensisijainen osio on /dev/hda1. Loogiset osiot numeroidaan viidestä alkaen, joten ensimmäinen looginen osio tuolla samalla levyllä on /dev/hda5. Muista että laajennettu osio, siis se ensisijainen osio johon loogiset osiot tehdään, ei itse ole käyttökelpoinen. Tämä pätee sekä SCSI- että IDE-levyihin.